Kiinteistö- ja rakennusalalla tehdään monella sektorilla hartiavoimin töitä useiden tärkeiden asioiden eteen. Tavoitteena on tehdä isoja asioita hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja samalla varmistaa mahdollisimman joustava, kestävä ja toimiva elinympäristö meille kaikille.
Alalla on paljon ihmisiä joille kyseessä on sydämen asia ja missio jossa tahdotaan onnistua. Tässä voidaan onnistua, mutta se vaatii fiksuja toimenpiteitä.
Uskon, että elämme juuri nyt sitä aikaa, kun asiat tulevat kehittymään kunhan me annamme sille aikaa ja mahdollisuuden. Kerron kohta miksi, mutta käydään ensin läpi muutamia tiedettyjä haasteita.
Alan haasteena on sen pirstaloituneisuus, intressien sekä tiedon tason erot, mutta myös hierarkiat. Pelkästään yksittäisen rakennusliikkeen portaita toimitusjohtajasta työmaan työntekijään voi olla tusinan verran. Samaan aikaan yrityksen sisällä toimintamenetelmät vaihtelevat ja ne myös vaihtelevat yrityksestä toiseen. Tähän yhdistettynä tuhannet ali- ja sivu-urakoitsijat, tavaran toimittajat ja muut tahot, on hankala koota joukkoja ja pyrkiä kollektiivisesti kohti yhteistä päämäärää. Matka kiertotalouden optimointia kehittävästä tohtorista, työmaan kahvihuoneeseen tai kuljetusliikkeen varikolle on pitkä.
Kun puhutaan yhteistyöstä yli siilojen, usein se on joko projektilla tapahtuvaa allianssi- ja työyhteenliittymätekemistä tai sitä, että viiden kattojärjestön edustajat pohtivat tulevaisuutta. Tiedän että edellä oleva on epäreilu kärjistys ja yksinkertaistus, mutta avaan kohta ajatustani lisää.
Jos vielä haasteista jatketaan, niin ala ei tuota suuressa mittakaavassa mitattavaa ja suuria kehitysloikkia palvelevaa yhtenäistä dataa operatiivisesta tekemisestä, vaan jossain tiedetään tapahtumat tunnin tarkkuudella kun taas toisaalla viikon tarkkuus riittää. Samoin projekteista oppimisen menetelmät ja taso vaihtelevat suuresti.
MITEN TEKOÄLY VOI AUTTAA TÄSSÄ?
Tapoja on työmaalla monia mm. automaattisempi datan keruu sekä tilannekuvan muodostaminen, helpommat tavat kommunikoida yli kielimuurien ja edullisempi tiedonvälitys.
Jos koko rakennetun ympäristön toimija- ja tiedonhallintakentän (ei pelkästään järjestöjen, yhdistysten ja toimielimien suhteen) purkaisi atomeiksi yritysten tasoja, ohjelmistoja ja yhteistöitä myöten, niin se verkko ei välttämättä mahtuisi levitettynä edes Suomeen.
Uskon, että tekoäly voisi toimia koko toimialan neuroverkkona jossa se palastelisi tietodataa, jotta eri alojen ihmisille jäisi enemmän aikaa kehittää ja edistää muutoksia. Nyt työmaalla raportoidaan, konttorilla raportoidaan, järjestöissä raportoidaan. Raportoidaan paljon ja se vie aikaa. Aikaa, joka ei tuota mitään konkreettista arvoa.
Leanin opeissa on koko prosessin ymmärtäminen ja jatkuva parantaminen. Nykytavalla harvojen käsissä on tieto asioiden kokonaisvaikutuksista. Tekoäly on nyt huonoimmillaan mitä se ikinä tulee olemaan. Silti generatiivinen tekoäly on jo nyt erittäin hyvä jäsentelemään tietoa ja se tulee kehittymään siinä valtavasti. Se voisi esimerkiksi käyttäjien salliessa poimia ajatuksia jokaisesta rakentavasta visioinnista tai turhautuneesta voivottelusta sekä auttaa samoista aihepiireistä kiinnostuneita löytämään toisensa ja kehittämään asioita eteenpäin.
Alalla on paljon ihmisiä, jotka haluavat asioiden etenevän paremmin ja nopeammin, mutta samaan aikaan saattaa tulla uskon puute. Nyt meidän tarvitsee kasvattaa tätä joukkoa muutamasta tuhannesta kymmeniin tai satoihin tuhansiin, niin johan alkaa uskoa löytymään.
Olisiko siis mahdollista, että otetaan sen hyödyt irti ensin tietotyössä, samalla kun työmaalta saadaan pikkuhiljaa parempaa dataa ja ohjelmistot kehittyvät paremmaksi sitä hyödyntämään ja jakamaan?
Eli tuodaan huokoisuutta eri siilojen avaintoimijoiden päivään ja hoidetaan muistiot, raportoinnit ja muut entistä automaattisemmin, mutta ennen kaikkea jaetaan tiivistettyä tietoa myös alemmaksi. Siten, että jokaiselta matriisin kohdalta on uteliaille mahdollisuus saada valmiiksi pureksittua ja helppoa tietoa käsiinsä. Lisäksi 10 000 palautteen jäsentely onkin konetyötä eikä kärsivällisen ihmisen hommaa. Kyllä, voi olla että lopputulos on "vain" 85% yhtä tarkka kuin perinteisellä tavalla, mutta se voi myös olla 115% ja joka tapauksessa siihen käytetty ihmisresurssi on 1% luokkaa.
Hyödynnetään myös tekoälyn väsymättömyys tiedon palastelussa ja tiedottamisessa sekä varmistetaan, että kaavoitus, hankekehittäjät ja suunnittelijat saavat lisää reaaliaikaista tietoa rakennusvaiheesta ja ylläpidosta päätöksenteon tueksi.
Syvennetään vielä sinne, että fiksut ilmastotoimet ja kustannussäästöt saadaan yhdessä tuotua jokaisen taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän tietoon, nostetaan energiaremonttien määrää luoden työllisyyttä ja samalla tehdään kansallisvarallisuudesta kestävämpää.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta se vaatii sen että riittävän moni uskoo, että on tullut aika, jolloin voimme tehdä yhdessä muutoksen. Työkalut alkavat olla sillä tasolla, että se on ja tulee olemaan myös kustannustehokasta.
Commentaires